LATENSSIVAIHE ON ALKANUT!

Puhelimella täällä näpyttelen sellaisia kuulumisia, että odotettu latenssivaihe on alkanut. Se onkin sitten eri asia, että odotettiinko sitä kauhulla vai innolla. Itse odotin tätä oikeastaan aika neutraalisti, koska mulla on ollut sellainen tunne, että samalla kaavalla mennään kuin aiemmin, ja olen varautunut tähän henkisesti. Olen onnellinen siitä, että latenssivaihe alkoi vasta nyt, eikä jo viikoilla 34-35 kuten aiemmin. Nythän on siis enää 3 päivää täysiaikaisuuteen, joten tilanne on tosi hyvä! Vielä tässä elättelen toivoa, että synnytys lähtee kunnolla käyntiin, mutta luulen, että taas päädytään käynnistykseen. Onneksi viimeksi käynnistys oli tosi ihana kokemus, joten sekään ei stressaa. Eniten tässä stressaa se, että siivoaminen jäi kesken.

 

Jaksaminen on nyt kyllä loppu, koska supistuksilta saan enää nukuttua vain pienissä pätkissä, kun näitä tulee läpi vuorokauden 5-10 min välein. Pärjään vielä kivun kanssa, mutta mihinkään muuhun minusta ei ole. Joku hoitopaikka pitää siis maanantaiksi keksiä taaperolle, ja Topias saa olla töissä koko ajan valmiudessa lähtemään, kun aika koittaa. Kovin kauaa tätä ei jaksa ennen kuin voimat menevät ja sen takia sitä käynnistystä varmasti pian taas alkaa toivoa. Koska tärkeintä tässä vaiheessa on löytää se sopiva kohta käynnistää, että jaksan vielä synnyttää, enkä pala loppuun ennen kuin päästään asiaan. Erotan tämän kivun siitä oikeasta synnytyskivusta, koska ne avaavat supistukset mulla ovat aina tuntuneet suoraan kohdunsuulla, ja nämä latenssivaiheen supistukset tuntuvat selässä, vatsassa, reisissä, lantiossa ja jopa vähän polvissa. Pärjään näiden kanssa puhisemalla, keinumalla ja hengittämällä syvään, mutta ei tätä ikuisesti kestä.

 

Pitäkää nyt siis peukkuja, että synnytys lähtee kunnolla käyntiin, enkä joudu kauaa kärvistelemään! Uskomatonta, että meillä on pian jo vauva.