MILLOIN VIIMEKSI?

Karjuit? Nyt en osaa yhtään sanoa! Oikeasti karjunut olen viimeksi varmaan 2019 synnytyksessä, mutta välillä on tullut väsyneenä korotettua ääntä turhan paljon.

Ajoit autoa? Tänään aamupäivällä, kun vein taaperon hoitoon anopille. Ajan yleensä lähes päivittäin, ja olen ajanut siitä asti, kun 17 -vuotiaana iskä alkoi minua opettaa.

Halasit ei perheenjäsentä, ajattelematta onko se turvallista? Kieltämättä tuo turvallisuus käy aina mielessä, joten en edes muista tätä! En kuitenkaan mieti turvallisuutta sen takia, että itse kauheasti pelkäisin, vaan enemmänkin tulee aina sellainen ”onkohan ok halata, vai pitääkö nyt olla coolisti” -ajatus. Mä itse kyllä mielelläni halaan, kun molemmat osapuolet on terveitä. Jos joka tapauksessa oleillaan yhdessä ilman maskia niin kyllä ne mahdolliset taudit on jo tarttunut ennen sitä halia.

Urheilit? Apua! Joskus tässä keväällä vielä, kun pystyin pyöräilemään, mutta jos puhutaan sillaisesta kunnon hikiurheilusta niin menee kyllä viime vuoden puolelle, sinne kesään.

Olit pelokas? Tänään, kun mietin synnytystä ja pelkään sitä supistuskipua. Lisäksi luin jotain kamalia kohtukuolema-juttuja ja aloin pelätä kaikkea uutta myös.

Itkit? Tähänkin voin vastata tänään, sillä olen purskahdellut itkuun milloin mistäkin! Hormonit on ihan sekaisin tässä loppuraskaudessa ja kaikki itkettää. Storyyn kuvasin hassun itkuvideonkin.

Söit vain herkkuja lounaaksi? Eilen! Tosin söin sitten myöhemmin uuden kunnon lounaan, mutta kun en jaksanut lounasaikaan tehdä mitään, söin puoli pussia Omareita.

Sheivasit? Sheivasin joskus alkuviikosta tai viikonloppuna ja oli kyllä aika huitomista, kun tämän mahan kanssa vaan yritin vähän osua oikeaan suuntaan.

Olit kateellinen jollekin toiselle? Tänään tähänkin kysymykseen! Olin kateellinen muiden ihanista masuista ja kauniista kuvista, kun tunnen oloni niin valtavaksi valaaksi ja toiset ovat raskaanakin niin hoikkia ja vain vatsa kasvaa.

Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon? Tästä on jo vähän aikaa, en osaa sanoa, kuinka paljon, ehkä kolmisen vuotta.

Olit yksin kotona? Tänään! Vein tosiaan taaperon anopille hoitoon ja nautin levosta ja rauhasta. Kävin kaupassa, nukuin päikkärit ja siivosin.

Sait olla yksin? Tähän sama kuin yllä.

Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun? En koskaan, mä en ole ikinä tajunnut tätä, että tulee pissa housuun! Mulla on liian teräksiset lantionpohjalihakset 😀

Valvonut aamulla kello neljään? Ennen tätä taaperon syntymää. Silloin jäin usein jumiin lukemaan kirjaa melkein aamuun asti, mutta taaperon jälkeen ei ole jaksanut, eikä pystynyt valvomaan, kun aamulla on pakko jaksaa nousta.

Olet bailannut aamuun saakka? Kääk! Ööööööö. Eikun nyt muistan! 2020 kesäkuun alussa, eli tasan vuosi sitten. Taapero oli silloin ekaa kertaa yökylässä ja valvoin ystävän kanssa aamuun asti jutellen, kun muut olivat jo aikoja sitten sammuneet. Kuvattiin auringonnousua ja juteltiin politiikasta ja ihan kaikesta mahdollisesta. Odotan kyllä innolla pääseväni taas joskus kokemaan näitä iltoja/öitä!

Teit jotain mitä et ikinä uskonut tekeväsi? Jotain, mitä en uskonut ikinä tekeväni… Tää on paha! No, viime syksynä tulin raskaaksi, vaikka en ikinä uskonut 😀

Rukoilit? Viimeksi eilen rukoilin vauvaa syntymään pliis ensi viikolla.

Kävit Alkossa? Joskus ennen raskautta, nyyh! Tosin mun on nyt monta kertaa pitänyt käydä siellä, mutta se aina unohtuu. Haluan hakea skumppaa valmiiksi jääkaappiin! Pian sitä taas saa.

Kävit ulkomailla? Viimeksi kävin 2020 kesällä Virossa ihan vain päiväreissulla. Mutta edellinen kunnollinen matka oli 2018 Kreikkaan.

Kävit järvessä uimassa? Nyt en voi edes veikata. En ui Suomessa ikinä luonnonvesissä.

Söit ulkona ravintolassa?Viime viikolla käytiin perheen kesken syömässä chilli arkipäivällinen paikallisessa ravintolassa ja oli tosi ihanaa!

Maistoit itsellesi uutta ruokaa? Siis tää ihan nolottaa, mutta en ole maistanut mitään uutta ikuisuuksiin! Olen muutenkin vähän nirso, ja nyt raskausaikana olen ollut varovainen sen suhteen, ettei vaan tule mistään huono olo. Ei kun hei, talvella käytiin Topiaksen kanssa kahdestaan syömässä! Ja silloin maistoin jotain uutta, kun otettiin menu, mutta en muista enää, mitä se oli.

Kiroilit? Varmaan tänään, kun Topias tuli töistä kotiin ja jätti taas heti kaikki tavarat leviälleen, kun olin juuri siivonnut.

Turhauduit? Sama vastaus kuin yllä!!

Juoksit Cooperin testin? Joskus koulussa silloin, kun se on ollut pakollinen. Eli varmaan joskus 2008?

Nukuit yön yli? Ennen raskautta, eli joskus syksyllä 2020.

Mietit omia arvojasi? Tänään niitä tuli mietittyä, kun aloin pohtia, että ketäs tällä kertaa tulen äänestämään.

Teit hutiostoksen? Kääk, teen näitä varmaan aika paljon, enkä nyt sitten muista yhtäkään. Vauvanvaatteita katsellessa tuli ainakin tuossa nyt muutama sellainen vastaan, että totesin, että olisi pitänyt jättää ostamatta.

Puhuit englantia? Kirjoitan englanniksi useinkin töiden puolesta, mutta sitä tulee puhuttua lähinnä toisen anoppini kanssa, sillä hän on kanadalainen. Puhun kyllä englantia mielelläni! Ei olla nyt toviin päästy näkemään, joten tästä on jo vähän aikaa. Joskus keväällä kuitenkin!

Olit rohkea? Ei kyllä tule mitään erityisiä rohkeuden hetkiä mieleen. Pientä rohkeutta vaati tänään Instassa jakamani video, jossa näkyy, kuinka järkyttävän sotkuista meillä on ollut.

Sanoit minä rakastan sinua? Tänään aamupäivällä jättäessäni taaperon hoitoon. Tätä hoetaan monet kerrat joka päivä kaikille lapsille, ja Topiakselle tietty myös!

Maksoit laskun? Apua hyvä muistutus, pitääkin maksaa ne.

Lahjoitit hyväntekeväisyyteen? Tästäkin on nyt tovi, alkuvuodesta autoin muutamaa perhettä ruokaostoksien muodossa, mutta totta puhuen en ole tainnut kuukausiin tehdä mitään hyvää..

Koit olevasi hyvä äiti? Voi apua, oon tuntenut olevani niin huono äiti viime aikoina, kun en jaksaisi mitään! Itkettää edes miettiä tätä.

Ajattelit onnistuneesi? Kun myin tässä keväällä hyvän kampanjakokonaisuuden, josta olin tosi ylpeä!

Ostit itsellesi jotain ihanaa? Juuri tällä viikolla lohdutin itseäni näiden olojen keskellä ostamassa vähän uusia meikkejä.

Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään? En kyllä osaa sanoa. Häpeän aina vähän kaikkea, mutta ei nyt tule mitään isoa mieleen. Olen joutunut häpeämään kyllä työjutuissa, kun raskausaivot ovat sekoilleet!

On tullut verta nenästä? Alkuraskaudessa tuli useinkin, vieläkin on kyllä limakalvot tosi kuivat ja herkästi vuotaa vähän.

Myönsit olleesi väärässä? Myönsin lapselle juuri viime viikolla! Topiakselle en myönnä ikinä. Koska olen aina oikeassa.

Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta? Tänään! Kävin aamulla Kappahlissa ja sain tosi hyvää palvelua. Heti liikkeestä lähdettyäni laitoin oikein sähköpostia ja kehuin tätä kyseistä myyjää konsernille ja pyysin, että hän saa heiltäkin siitä kehuja.

Pyysit apua ystävältä? Edellispäivänä pyysin meidän lastenhoitajaa avuksi siivouksessa, hän on siis ystäväni.

Pyysit anteeksi? Hmmmm…. Pyydän kyllä mielestäni anteeksi aina, kun siihen on aihetta, mutta en nyt muista mitään sellaista tilannetta, että olisi pitänyt pyytää. Somessa pyysin anteeksi ajattelematonta kommenttia joku aika sitten.

Nolasit itsesi? Mulla kävi niin nolo moka yhden kampanjan kanssa, kun sekoitin pari ihmistä toisiinsa ja kirjoitin tosi sekavia viestejä sen takia, eikä kukaan ihan tajunnut, että mitä höpötän, mutta kukaan ei myöskään kehdannut sanoa mitään! Oli niiiiiiiin noloa, kun tajusin lopulta mokani.

Kiitos Diiskuneiti tästä hauskasta haasteesta!

NÄIN PÄÄSIMME TUTISTA EROON

Nämä kuvat ovat jo selkeästi vanhoja, sillä meillä ei enää syödä tuttia! Ollaan nyt oltu melkein kolme viikkoa ilman tuttia, venytettyämme ensin siitä luopumista kuukausitolkulla. Koko ajan puhuttiin, että pitäisi ottaa tutti pois hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, koska sitten siitä vasta onkin vaikea päästä eroon, mutta kun se tutti oli toiselle niin tärkeä. Taapero kuitenkin täyttää heinäkuussa kaksi, joten luopuminen oli joka tapauksessa edessä.

Tämä on meidän ensimmäinen tuttilapsemme, sillä koululaiset eivät ikinä pienenä syöneet tuttia ja ei siis ikinä jouduttu mitenkään luopumaan tutista. Mutta taaperolle tutti on ollut niin tärkeä tuki ja turva. Aina kun tulee pipi, hän huutaa tutin perään. Tutin kanssa nukahtaa tyytyväisenä. Tutti helpottaa pahaa mieltä ja joka vaivaa. Odotettiin siis todella vaikeaa ja pitkää taistelua, kun olimme jo yrittäneet vähentää tutin syömistä ja se ei mennyt kovin hyvin. Mutta loppujen lopuksi tutin lopetus menikin sitten tosi helposti! Jos olisimme etukäteen tienneet, olisimme luopuneet jo aiemmin.

Lopetettiin tutti nyt sitten niin, että hyödynnettiin meidän lastenhoitajaa hommassa. Taapero rakastaa hoitajaansa, joten heitettiin viimeiset tutit pois yhdessä lastenhoitajan kanssa. Mentiin parvekkeelle katselemaan lintuja, kun ne ovat taaperon mielestä niin jänniä, ja hän sai siinä sitten heittää tutit pois lasien raosta. Hetken päästä hän halusi juosta ulos hakemaan tutteja, mutta sitten dramaattisesti huomattiin, että mustarastas vei tutit! Hän oli juuri oppinut sanomaan ”muttatta”, kun he olivat hoitajan kanssa ihastelleet ulkona mustarastaita, ja nyt sitten syytettiin rastasraukkaa tuttien varastamisesta. Mutta sinne ne jäivät! Sen jälkeen ei ole tuttiin koskettu.

Taapero alkoi heti mennä ilman tuttia ihan nätisti nukkumaan, eikä edes kysellyt tutin perään. Annettiin vesipullo mukaan siirtymävaihetta helpottaaksemme, ja sitten taaperon nukahdettua haettiin pullo pois. Tutista luopuminen meni meillä sitten lopulta ihan heittämällä, eikä vastaan ole tullut mitään ongelmia. Olisi pitänyt vain heti lopettaa kerrasta poikki, eikä yrittää vähentää välissä. Se ei toiminut yhtään! Mutta tämä mustarastas oli sellainen taaperon tasoinen selitys, ja vieläkin aina mustarastaan pihalla hyppiessä hän kertoo, kuinka mustarastas vei tutit. Muutaman kerran hän on huutanut tutin perään, kun on käynyt joku iso pipi ja tutti on hänen suurin lohtunsa sylin lisäksi, mutta olen sitten vain sanonut, että mustarastas vei tutit, ja hän on heti muistanut, että ainiin.

Pian meille tulee seuraava tutinsyöjä ja saa nähdä miten tässä käy, alkaako taapero varastaa vauvan tutteja. Sen verran hyvin tämä on kuitenkin mennyt, että uskotaan kaiken sujuvan ihan nätisti! Aiotaan vauvalle ehdottomasti tarjota tuttia, koska taaperonkin kanssa se oli niin iso apu monessa asiassa, ja toivotaan vauvan innostuvan tutista. Oli niin ihanaa, kun oli sellainen helppo hiljennyskeino, kun pahassa paikassa vauvalle tuli joku hätä. Ja samoin tossa taaperoajan alussa tutti oli tosi helpottava tekijä. Sitten vaan mennään samalla tavalla ja luovutaan tutista kerralla heti, kun alkaa tuntua siltä, että nyt on oikea hetki. Tuttu mustarastas varmasti kelpuuttaa lisää tutteja omille vauvoille.

VIIKONLOPUN VALMISTELUT VAUVAA VARTEN

Me ollaan tämä viikonloppu pyhitetty kodin siivoamiselle. Ollaan tilattu ruokaa, katsottu jääkiekkoa (Topias) ja siinä samalla siivottu. Topias on vuorotellut jääkiekkoa (NHL+MM) ja siivousta, ja minä olen vuorotellen levännyt ja siivonnut. Mulla on liitoskivut ja supistukset ollut tosi pahana, joten siivoaminen ei ole ihan yksinkertaista. Lisäksi mulla on nämä turvotukset niin järkyttävät, että jalat ja kädet särkee ihan hulluna, eikä meinaa toimia kunnolla. On siis tosi tärkeää yrittää nyt viikonloppuna levätä mahdollisimman paljon, mutta kun viikonloppu on myös parasta aikaa laittaa kotia kuntoon, kun arki on niin hektistä. Joten olen nukkunut pitkiä päikkäreitä, kerännyt voimia herkutellen sohvalla ja sitten laittanut kaiken energian siivoamiseen. Tein listan kaikesta, mitä haluan saada siivottua ennen vauvan syntymää, ja on ollut tosi tyydyttävää vedellä viivoja niiden siivottujen juttujen yli. Pysyy motivaatio yllä!

Nyt tätä kirjoittaessani tajusin, että kun olen vain keskittynyt siivoamaan, en ole taaskaan muistanut pakata sairaalakassia tai päivittää synnytyssuunnitelmaa Ipanaan. Ne täytyy kyllä muistaa, sillä huomenna voin jo sanoa, että vauva syntyy luultavasti ensi viikolla! Ihan käsittämätöntä. Sain sentään kuitenkin hoitopöydän hyvään kuntoon ja vauvanvaatteet lajiteltua. Osa vaatteista on vielä pesemättä ja täytyy kaivaa jostain esiin taaperon vanhat kynsisakset, hiusharja ja muut hoitotuotteet, mutta nyt ei haittaa, vaikka vauva syntyisi, sillä suurin homma on tehty. Vaippojakin jo ostettiin valmiiksi! Mutta sen näkee sitten vasta, että mitä kokoa ja merkkiä kannattaa lähteä käyttämään.

Sain vetää siivouslistalta ikkunanpesun yli, sillä anoppi sanoi tulevansa pesemään ne, ja äitinikin jo aiemmin vihjaili, että voisi pestä meidän parvekelasit, joten minä nyt sitten vain pikapesin ikkunoista sisäpinnat, kun ne olivat täynnä lasten kädenjälkiä, ja jätän kunnon pesun isoäideille vaikka siinä yhteydessä, kun tulevat katsomaan vauvaa. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun isovanhemmat eivät sitten tule sairaalaan katsomaan vauvaa ja se tuntuu tosi oudolta! Toivon vain täysillä, että ei tule mitään flunssaa, että sentään Topias pääsee, enkä ole yksin synnyttämässä. Taapero on nyt taas flunssassa, mutta yleensä ne eivät ole kyllä tarttuneet kellekään muulle, kun hän vain herkästi aina sairastuu yksinään.

Meillä on täällä kotona ihan kauhea kaaos, kun olen ollut koko raskauden niin huonossa kunnossa ja samalla ollaan tehty sitä remppaa. Täällä on vieläkin puolet listoista kiinnittämättä ja ne tuolla nojailevat seinään, ja saatiin nyt purettua vasta remppalaatikot pois tieltä. Pari tavaralaatikkoa tähän vielä jäi, sillä meille tulee uusi kaapisto kesäkuun ekalla viikolla ja puretaan ne laatikot sitten suoraan sinne. Saatiin nyt kuitenkin tämän viikonlopun aikana tosi hyvin kaikki rempasta jäänyt sotku pois, mutta kaksi isoa työmaata vielä jäi muun viimeistelyn lisäksi. Meidän kylppäri on katastrofi, ja makkari on kaatopaikka. Pyykkihuolto on meidän suurin heikkous! Kylppäri on räjähtänyt pyykin määrästä ja siinä on niin hirveä homma, että lykätään sitä koko ajan ja se jää varmasti viimeiseksi hommaksi. Tuo hoitopöytäkin menee oikeasti kylppäriin, kun siellä olisi paljon tilaa, mutta sitä ei voi laittaa sinne ennen kuin se on tyhjennetty ja pesty. Joten se on nyt olkkarissa väliaikaisesti. Makkarissa sitten taas säilöttiin kirppisvaatteita ja puhtaita pyykkejä, jotka vielä olivat viikkaamatta kaappiin, kun piti ensin siivota vaatekaapit ja voi luoja. Sinne ne räjähtivät, kun koko ajan piti kaivaa sieltä jotain, ja nyt kaikki on aivan sekaisin.

Nuo kaksi työmaata ovat ne isoimmat jutut, mutta muuten listalla on enää jäljellä yksinkertaisempia juttuja. Kylppärin hajulukot pitää putsata, tv-taso järjestellä, sohva imuroida, lattiatyyny pestä, keittiön tuolit ja pöytä pestä kunnolla ja sitten vessan laattojen saumat haluan pestä myös. Kun nämä kaikki on tehty, aloitan vielä viimeiseksi sen ihan perinteisen suursiivouksen, eli imuroin, pyyhin kaikki pölyt ja pinnat, ja pesen lattiat kunnolla. Mulla on ihan hirveä pesänrakennusvietti, mutta ei voimia siivota kunnolla ja se ärsyttää. Mutta tämä viikonloppu oli olosuhteisiin nähden onnistunut ja nyt on aika tyytyväinen olo, kun tämä projekti vähän edistyy! 9 päivää on aikaa siihen, kun meidän pojat syntyivät, ja toivon ettei tämä vauva kauheasti pidemmälle mene, kun olo on niin surkea, mutta sen 9 päivää ainakin saisi kyllä mielellään vielä pysyä sisällä, että ehtii täysiaikaiseksi. Ja ehdin sitten siivota!

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja pian neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

Vuoden hääblogi 2018 Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018 Love Me Do

Paras perheblogi 2015 The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015 Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014 Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014 Indiedays Blog Awards

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto