MITEN SAADA SYNNYTYS KÄYNTIIN?

Multa kyseltiin tällä viikolla instassa vinkkejä synnytyksen käynnistämiseen, ja päätin sitten kirjoittaa vähän tästä aiheesta ihan tänne blogin puolelle, kun tämä on itsellekin pian ajankohtaista! Tässä kun on neljäs raskaus menossa ja kolme synnytystä jouduttu käynnistämään, olen luonnollisesti lukenut aiheesta hirveästi ja kokeillut ihan kaikkea mahdollista aiempien raskauksien kohdalla. Ja mitään oikeaa taikakeinoahan tähän ei ole. Vauva syntyy, kun on valmis syntymään! Mutta se antaa äidille myös sitä henkistä voimaa, kun tuntuu, että voi yrittää tehdä jotain sen tilanteen edistämiseksi. Etenkin, jos esimerkiksi omaan tapaani kärsii loppuraskaudessa kovista kivuista, voi täysillä viikoilla saada uutta voimaa jaksamiseen, kun tietää yrittäneensä kaikkea. Ja jos vauva olisi muutenkin valmis tulemaan, jokin näistä keinoista voi silloin oikeasti käynnistää synnytyksen.

Helpoin tapa käydä läpi näitä keinoja on varmaan ihan vain listaus, joten listaan tähän kaikki itse muistamani keinot, ja niiden perään laitan kommentteja. Mutta heti alkuun voin tiivistää malttamattomille, että paras keino tuntuu olevan yhdistelmä rasitusta ja rentoutumista, ja parhaat (ja oikeasti todistetusti toimivat) yksittäiset keinot ovat seksi ja nännihieronta!

Keinoja synnytyksen käynnistämiseksi

Seksi – Aloitetaan nyt tietenkin kolmesta ässästä. Seksi on ihan oikeasti mahdollinen keino synnytyksen käynnistämiseen, sillä siemennesteen sisältämä prostaglandiini pehmentää ja kypsyttää kohdunsuuta. Orgasmi myös lisää oksitosiinin eritystä ja näin ollen voi saada supistelun alkamaan.

Sauna – Saunan käynnistävä vaikutus perustuu lämmössä rentoutumiseen. Rentoutuminen kun on ehdottomasti omiaan edistämään synnytystä!

Siivous – Siivoaminen yleensä sisältää todella hyviä asentoja vauvan asettumisen kannalta, ja siivotessa vauva voikin paremmin hakeutua lähtökuoppiin ja edistää synnytyksen käynnistymistä. Myös siivoamisen fyysinen rasitus voi aiheuttaa supistuksia.

Nännihieronta – Nännihieronta oikeasti toimii! Mutta ei sekään ole mikään ihmenappi, joka saa synnytyksen käyntiin. Tätä kuitenkin ehdotetaan usein synnärilläkin kätilöiden toimesta. Itse sain viime synnytyksessä kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset käyntiin nännihieronnalla ja ne kestivät koko synnytyksen vahvoina, en siis tarvinnut ollenkaan oksitosiinia. Nännihierontaa ei saisi tehdä ennen kuin vauva on täysiaikainen.

Tulinen ruoka – Tulinen ruoka taitaa perustua siihen, että jos suolisto lähtee kunnolla liikkeelle, lähtisi myös kohtu supistelemaan. Mutta haluatko kärsiä synnytyksen alla vatsakrampeista ja syödä väkisin liian tulista ruokaa? Ei kiitos.

Pitkät kävelyt – Tosiaan fyysinen rasitus voi aiheuttaa supistuksia, ja liikunnan tuottama endorfiini voi myös edistää synnytystä. Pystyasento ja etenkin keinuva liike edistää vauvan laskeutumista ja näin ollen edistää synnytystä.

Portaiden kävely – Portaiden ravaaminen perustuu samaan kuin yllä.

Jumppapallo – Jumppapallon vaikutus perustuu myös siihen vauvan laskeutumiseen. Jumppapallolla pitäisi polvien olla alempana kuin lantio, ja lantion olla rentona. Jumppapallolla voi pyöriä, keinua, heilua ja kevyesti pomppia, jotta vauva löytäisi tiensä oikeaan suuntaan.

Lepo – Siihen on syy, että niin moni synnytys käynnistyy yöllä! Rentoutuminen on tosi tärkeää. Itse jotenkin ajattelen, että jos olet päivällä aktiivinen ja käyt vaikka pitkällä kävelyllä ja siivoat, on illalla nukkumaan mennessä entistä rennompi, jolloin synnytyksellä on paremmat mahdollisuudet käynnistyä. Eli yhdistelmä rasitusta ja lepoa! Paitsi jos olet kuten minä, ja liikkuminen vain pahentaa liitoskipuja, etkä saa sitten mitenkään rentouduttua tai nukuttua. Tällöin on parempi vain levätä.

Kyykyt – Syväkyykkyjä monesti kehutaan, ja periaatteessa jos vauva on siellä lähtöasemissa, niin kyllähän tuo painovoiman ja asennon apu voi hyvällä tuurilla auttaa tuomaan kohdunsuulle sopivasti painetta.

Akupunktio/osteopatia/hieronta – Nämä kaikki perustuvat ainakin osittain näihin heijastepisteisiin, jos niihin uskoo ja luottaa, mutta suurempi vaikutus synnytyksen käynnistymiseen on luultavasti sillä hoidon aikaisella rentoutumisella.

Vadelmanlehtitee – Vadelmanlehtiteen sanotaan vahvistavan kohdun lihaksia ja sitä kannattaisi alkaa juoda hyvissä ajoin viimeisellä kolmanneksella. Tämä ei siis ole sellainen yksi kuppi ja mennään -keino, vaan tämän pitäisi olla säännöllinen tapa, joka pikkuhiljaa valmistaa kohtua synnytykseen.

Lue lisää

Synnytyssuunnitelma onnistuneen synnytyksen tukena

35. raskausviikko ja yö synnärillä

LOPUN ALKUA – KOSKA VAUVA SYNTYY?

© Sonja Siikanen

Mahtaako tämä aika olla jo sitä lopun alkua? Edelliset kaksi synnytystäni ovat menneet samalla kaavalla. Olen kärsinyt ensisynnyttäjälle yleisemmästä, mutta uudelleensynnyttäjälle harvinaisesta pitkittyneestä latenssivaiheesta, joka on alkanut viikoilla 34-35. Tämän takia synnytykseni on käynnistetty 36+6 ja 37+0. Pitkittyneessä latenssivaiheessa siis minulla on tullut koko ajan säännöllisiä supistuksia, mutta kohdunsuu ei aukea. Ja kyseessä eivät ole harjoitussupistukset, vaan nämä sattuvat kunnolla ja piirtyvät selkeästi käyrille. Olen ollut synnytyssalissa lukemattoman monta kertaa ja jopa saanut epiduraalin ennen kuin synnytys on edes käynnistynyt. Toinen synnytykseni käynnistettiinkin niin, että minulla oli epiduraali jo päällä.

Pitkittynyt latenssivaihe on todella kurjaa tuskaa, jota en toivo kellekään. Viimeiset viikot ovat olleet sairaalassa ravaamista ja ollaan vaan päivä kerrallaan väläytelty käynnistystä aina seuraaville päiville. Siinä vaan yritetään päästä täysille viikoille ja pelata aikaa, mutta tilanne syö voimat tosi pahasti ja pelkona onkin se, että uupunut synnyttäjä ei enää jaksa synnyttää.

© Sonja Siikanen

Tässä raskaudessa olen päässyt pidemmälle kuin koskaan, sillä nyt on viikkoa 35+1, eikä latenssivaihe vielä ole alkanut. Eilen minulla kuitenkin alkoi supistella enemmän ja tänään on sama jatkunut. Lisäksi supistusten välissä on sellaista jatkuvaa supistusmaista kovaa kipua, joka vie voimat ja unet. Yöt ovat ihan tuskaa, päivät toki myös, mutta unenpuute on tässä aina se pahin juttu. Vielä ei kuitenkaan ole nyt tosiaan latenssivaihe käynnistynyt, sillä supistukset eivät ole säännöllisiä ja niissä tulee pidempiä taukoja. Mutta kivut ovat lisääntyneet siihen malliin, että koko ajan vain jännitän, että koska se vaihe alkaa ja ollaan taas samassa tutussa tilanteessa. Olenkin tämän edistymisen myötä ihan varma, että tämäkin synnytys menee samalla kaavalla ja heti täysillä viikoilla käynnistetään. Olisi ihanaa saada synnyttää ensimmäistä kertaa ihan vaan luonnollisesti, mutta latenssivaihe on sen verran kipeää ja uuvuttavaa, että tulee vaan väkisin vastaan tämä tuttu piste, että käynnistys on jo tervetullut.

Nyt vain toivon, että supistukset eivät vielä säännöllisty, sillä minulla on kaikki tekemättä! Täällä pitäisi siivota, pestä vauvanvaatteita, purkaa vauvatavaroita, päivittää synnytyssuunnitelma ja pakata sairaalakassi. Nyt alkaa siis olla kova kiire yrittää saada kipujen keskellä kaikki tehtyä, sillä pian tästä ei enää tule mitään, jos latenssivaihe alkaa.

Blogia yritän jaksaa nyt päivittää taas säännöllisemmin, vaikka kipeää tekee. Mutta heti, kun taas jaksoin istahtaa nyt edes hetkeksi tähän kirjoittamaan, huomaan olon kevenevän. Tämä on vaan mulle parasta terapiaa! Joten yritän nyt pitää tämän mielessä, ja tällaisia lyhyempiä postauksia on luvassa lähiaikoina.

© Sonja Siikanen

 

35. RASKAUSVIIKKO JA YÖ SYNNÄRILLÄ

Tänään pyörähti käyntiin 35. raskausviikko, eli viikkoja on nyt tasan 34+0. Jos tässä kohtaa joku ihmettelee, raskausviikoista puhuessa on tosiaan kaksi eri tapaa ilmoittaa viikot ja käytän vähän molempia. 35. raskausviikko tarkoittaa viikkoja 34+0-34+6, eli kyseessä on 35. viikko, mutta täysiä viikkoja on vasta 34. Suomen terveydenhuollossa puhutaan täysistä viikoista, eli olen viikolla 34. Jenkeissä ja esimerkiksi melkein kaikissa raskaussovelluksissa sitten taas puhutaan alkavista viikoista, eli olen 35. viikolla. Näistä puhuessa/kirjoittaessa pitäisi vain muistaa sitten aina tuo piste, joka tekee numerosta järjestysluvun, sillä ei saisi nyt virheellisesti sanoa, että olen viikolla 35, vaan nimenomaan olen 35. viikolla, joka on eri asia. Ja tästä asiastahan minun ei pitänyt postausta kirjoittaa, mutta ajatukset harhautuivat tähän. Ja nyt asiaan!

Nyt tosiaan on jo 34+0 ja alkaa olla aika hämmentynyt fiilis. Sillä vauvahan tulee ihan pian! Pelottaa myös tuleva tällä hetkellä aika paljon, koska minulla on aiemmin alkanut latenssivaihe viikoilla 35+ jotain. Eli jos mennään samassa aikataulussa, tässä ei paljoa ole rauhallisempia päiviä… Nyt jo supistelee paljon, mutta toistaiseksi ei vielä säännöllisesti ja jatkuvasti, eikä kipu ole vielä kovin pahaa. Tämän kyllä kestää. Mutta pelkään pahoin, että tutun kaavan mukaan pian ei ole enää näin siedettävää. Tässä on enää tämä viikko periaatteessa aikaa saada esimerkiksi koti kuntoon, mutta olen niin kipeänä, että minusta ei ole enää tekemään mitään. Nyt kaduttaakin suuresti, etten ole aiemmin saanut aikaiseksi tehdä mitään. Mutta kun aiemmin en raudanpuutteen takia ole vaan jaksanut.

Tällä hetkellä suurin ongelmani on liitoskivut. Näin loppuraskaudessa paluun on tehnyt pahoinvointi, päänsärky ja moni muu vaiva, mutta liitoskivut on se ainoa iso juttu, jonka takia elämä on nyt yhtä tuskaa. Tarvitsen kirjaimellisesti apua päästäkseni ylös sohvalta, ja istumisen/makaamisen jälkeen kävely on täyttä tuskaa. Joudun käsillä siirtämään jalkojani väkisin samalla itkien, kun en vain saa jalkoja liikkumaan. Liitoskivut ovat pahentuneet niin hurjalla vauhdilla, että pelkään oikeasti, että ensi viikolla en enää pysty lainkaan liikkumaan.

Liitoskivut ovat aivan hirveä vaiva, enkä edes todella kipeän viime raskauden jälkeen osannut ajatella, että ne voivat olla vielä näin paljon pahempia. Mutta ihan muista syistä jouduin kuitenkin sitten viime yönä viettämään osan yöstä synnärillä. Nimittäin eilen päivän aikana seurailin koko ajan vauvan liikkeitä ja ihmettelin hiljaisuutta. Muutama pieni liike siellä täällä, mutta ei mitään normaalia möyrintää. Illalla sitten siihen tuttuun aktiivisimpaan aikaan aloitin ohjeiden mukaan liikelaskennan, eikä se täyttynyt läheskään, joten piti soittaa synnärille. Sieltä minut neuvottiin tulemaan näytille ja lähdin sitten kipujeni kanssa ajamaan TYKS:iin, kun mieli tietenkin olisi tehnyt vain nukkumaan. Puolen yön jälkeen onneksi vihdoin pääsin kotiin, sillä TYKS:issä oli kaikki hyvin. Makailin ensin pitkällä käyrällä, jonka aikana vauva liikkui muutaman kerran, mutta koska hän oli edelleen niin hiljainen, jäin vielä odottamaan ultraa. Ultrassa kuitenkin oli onneksi myös kaikki kunnossa! Vauvaa siinä ei näillä viikoilla enää juurikaan pääse ihailemaan, mutta saatiin mitattua vauva, veden määrä ja tarkastettua kaikki tärkeät jutut. Vettä oli ennemmin runsaasti kuin vähän, mutta ei liian runsaasti. Vauva oli melko keskiarvoa ja painoarvio oli 2350 grammaa. Ja istukasta kuulin lisäinfona, että se peittää melkein koko etuseinämän, mutta onneksi ei ylety kohdunsuulle. Istukka jättää vähän tilaa ainoastaan oikealle sivulle, ja siellä tällä hetkellä vauva onkin hengaillut.

Vauva on edelleen pää alaspäin, mutta kääntyilee paljon ja välillä puskee jopa poikittain, mikä ei tän kokoisena enää ole ihan mukava tunne. Pää kuitenkin selkeästi pysyy aina suunnilleen alaspäin ja vauva potkii tosi ylös, ja käsillä venyttää alhaalta. Vauva ei kuitenkaan ole laskeutunut, eikä varmasti laskeudukaan ennen synnytystä. Näin meni viimeksikin.

Tämä taisi neljästä raskaudesta olla ensimmäinen kerta, kun jouduin liikehälyn takia synnärille. Ja tässä raskaudessa eka kerta muutenkin, kun jouduin TYKS:iin! Tämä on ollut aika jännää, kun aiemmissa on aina ollut niin paljon kaikkia ongelmia, että olen saanut ravata TYKS:issä koko raskauden, mutta nyt on ollut onneksi kaikki kunnossa. Ja vieläkään en mihinkään osastolle joutunut, ja toivottavasti en joudukaan.

Siinä käyrillä makaillessa tuli taas myös supistuksia ja niitä siellä vilkuilin hengittelyn lomassa, ja nätisti näyttivät piirtyvän. Viereisestä huoneesta kuului välillä voihkinaa ja keskustelua synnytyksen etenemisestä ja nousi kyyneleet silmiin, kun mietin, että ihan pian me ollaan tuolla samalla tilanteessa. Enää ei ole kauaa jäljellä. Meidän pojat ovat tosiaan syntyneet 37+0 ja esikoinen 37+5, joten jos tämä poika pysyy aikataulussa, hän syntyisi 1. kesäkuuta. Johon on tasan kolme viikkoa! Tosi hurjaa.

Tämä raskaus on mennyt aivan älyttömän nopeasti, enkä vielä voi edes tajuta, että ollaan näin pitkällä. Mulla on _kaikki_ tekemättä ja en ole ikinä jättänyt asioita näin viime tinkaan. Eilinen herätti miettimään, että vähintään se sairaalakassi pitäisi pakata ja synnytystoiveet kirjoittaa ylös. Vaikka raskaus on mennyt tosi nopeasti, nämä viimeiset viikot kyllä matelevat kipujen takia. Toivottavasti keksin tähän sellaista mukavaa tekemistä ja keinoja helpottaa kipuja, että saisin päivät kulumaan nopeammin, kuin mitä ne viimeisen viikon ajan ovat madelleet eteenpäin. Mitta on ihan täynnä ja kroppa kirjaimellisesti pettää, joten olisin omasta puolestani aivan valmis synnyttämään, eikä onneksi enää haittaisi, vaikka synnytys alkaisikin käynnistyä. Mutta vauvan takia tietenkin toivon, että tässä menisi vielä se kolme viikkoa. Toivottavasti vain kroppani kestää sen ajan.

Lue lisää

32. raskausviikko ja raskausmyrkytys

Kuulumiset kontrolliultrasta

Niin onnellinen, mutta aivan kypsä raskauteen

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja pian neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

Vuoden hääblogi 2018 Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018 Love Me Do

Paras perheblogi 2015 The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015 Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014 Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014 Indiedays Blog Awards

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto