KAAVINTA, KOHTUTULEHDUS JA NENÄMAHALETKU – VAUVA-ARJEN ALKUA

Kohtutulehdus, kaavinta ja monta muuta ongelmaa on aiheuttanut pitkän tauon bloggaamiseen, mutta moikkamoi, täällä ollaan! Blogimuutosta on kulunut jo 17 päivää, enkä ole vieläkään ehtinyt yhtään tänne. Mutta nyt vihdoin tuossa vauvan nukkuessa sain kaivettua läppärin esiin, kun olen ehtinyt jo pumpata ja saan nyt hetken omaa aikaa. Joten vihdoin saan päivitellä tänne kuulumisia! Ja pian toivottavasti ehdin myös vähän viilaamaan ulkoasua ja laittamaan kaiken kuntoon. Tämä muutto meni nyt vähän kurjaan ajankohtaan, kun vauva sattui syntymään tismalleen samana päivänä, mutta sen lisäksi sitten nämä ensimmäiset pari viikkoa ovat olleet todella hektisiä.

Vauva syntyi siis 37+0 eli oli virallisesti täysiaikainen, mutta on kärsinyt kuitenkin ennenaikaisuuden ongelmista. Lääkäri on näitä ongelmia kuvaillut tyypillisiksi tällaisille vauvoille, jotka tulevat vähän liian aikaisin, mutta eivät kuitenkaan ole ihan keskosia. Lämmönsäätelyssä on siis ollut vaikeuksia ja vauva on tavallista väsyneempi. Lisäksi syöminen on ollut vauvalle vaikeaa.

Vauvan paino alkoi laskea liikaa

Syntyessään vauva painoi 3370 grammaa ja sairaalassa paino laski normaalisti. Maidon noustua ja kotiin päästyämme paino kuitenkin jatkoi laskemista. Lisäksi huomasin heti, että imettäminen on vaikeaa. Vauva hermostui koko ajan rinnalla ja syöminen oli tosi vaivalloista, ja tähän sainkin sitten TYKS:istä apua, kun kävimme kotiutuneiden perheiden polilla ja siellä oli vastassa näitä imetyspolilla työskenteleviä kätilöitä. Sieltä sitten osattiin neuvoa, että vaikka minulla on todella hyvän muotoiset nännit ja rinnat, nämä vähän ennenaikaiset vauvat eivät kuitenkaan jaksa pitää rinnasta kiinni ja siihen voisi löytyä apu rintakumista. Ja rintakumin kanssa me heti saatiinkin imetys sujumaan paremmin! Valitettavasti kuitenkaan rintakumin kanssakaan vauva ei jaksanut tarpeeksi imeä.

Maitoa onneksi riittää

Rintakumin lisäksi alettiin antaa vauvalle lisämaitoa pullosta. Seuraavalla käynnillä kuitenkin paino oli edelleen vain laskenut 2990 grammaan ja meitä ohjeistettiin siirtymään väliaikaisesti täysin pulloruokintaan. Olen siis alusta asti pumpannut jatkuvasti ja vauva on saanut vain omaa maitoani, sillä sitä riittää. Pakkanenkin alkaa jo täyttyä ja olisin halunnut luovuttaa maitoa, mutta TYKS:issä on tällä hetkellä liikaa maitoa, eikä uusia luovuttajia siis oteta. Mutta kyllä nämä varmasti joskus pääsevät käyttöön, viimeistään sitten kiinteitä tehdessä.

Pulloruokintakaan ei valitettavasti riittänyt, kun vauva ei ennenaikaisuutensa takia jaksanut pullostakaan syödä riittäviä määriä. Viikon ikäisenä siis tehtiin päätös laittaa hänelle nenämahaletku. Paino oli tässä kohtaa 2950 grammaa. Ja seuravana päivänä paino oli jo 3070 grammaa! Eli vuorokaudessa tuli yli 100 grammaa, kun alettiin ruokkia letkun kautta. Maitomäärää nostettiin pikkuhiljaa ja tuon alun jälkeen paino on noussut rauhallisemmassa tahdissa. Viimeksi vauva painoi nyt kahden viikon ja päivän ikäisenä 3198 grammaa, ja saatiin nenämahaletku pois. Letku oli siis irtoamassa ja uuden asentamisen sijaan kyseltiin mahdollisuutta sen poistamiseen, kun maitomäärät olivat letkun kautta jo tosi pienet. Alkuun suurin osa meni letkusta, mutta tuon viikon lopussa määrät olivat jo tosi pieniä.

Nenämahaletkun kanssa eläminen on ollut säätöä

Letkun kanssa säätäminen on ollut aikamoista ja vienyt paljon voimia. Koko ajan saa olla imettämässä, pumppaamassa, pesemässä ja keittämässä pumpun osia ja pulloja ja ruiskuja. Lasketaan maitomääriä ja tunteja ja suunnitellaan kaikki kulkeminen syömisten ympärille. Nyt se letku on tosiaan poissa, mutta lisämaidot menevät edelleen pullosta, joten vieläkin pitää laskea ja pumpata ja hoitaa muu rumba, mutta ainakin saatiin heittää kaikki ruiskut pois, kun ei enää tarvitse letkua. Maanantaina meillä on seuraava kontrolli ja toivottavasti vauvan paino on noussut, jotta ei tarvitse laittaa letkua takaisin.

Synnytyksen jälkeen tulikin komplikaatioita

Olen luonnollisesti synnytyksen jälkeen keskittynyt vauvaan ihan täysillä, kun tämä tilanne on vaatinut aika paljon vaivannäköä. Ja kun olen keskittynyt niin kovin vauvaan, olen vähän laiminlyönyt sitä omaa vointia. Mulla on synnytyksestä asti ollut sellainen outo kipeä olo ja tullut hyytymiä ja vuoto vaihdellut, mutta en jaksanut aiemmin huolestua siitä tai soitella mihinkään, kun on tässä ollut ihan tarpeeksi tekemistä vauvan sairaalakäyntien kanssa. Pari päivää synnytyksen jälkeen multa tuli sellainen oman nyrkin kokoinen hyytymä, mutta muuten vuoto oli todella vähäistä. Mainitsin tästä TYKS:issä ja neuvolassa, ja samoin siitä oudosta kipeästä olosta, mutta laitettiin vaan normaalin palautumisen piikkiin.

Väsyneenä multa jäi vaan tajuamatta sellainen juttu, että ei tainnutkaan olla ihan normaalia, että täällä helteen keskellä olen aina öisin tärissyt kylmissäni peiton alla. Olen ottanut buranaa ja panadolia kolme kertaa päivässä hammaskivun takia ja luultasti niiden ansiosta en ole päivisin kuumeillut, mutta aina aamuyöllä iltalääkkeen vaikutuksen loputtua olen sitten lämpöillyt, mutta kun vauva on nukkunut juuri siinä kohtaa, en ole osannut ajatella siitä mitään, kun olen vain välillä unesta havahtunut kylmyyteen. Jälkikäteen sitten vasta tajusin, että minulla on tainnut olla kuumetta.

Kohtutulehdus yllätti

Tällä viikolla kuitenkin jo loppumassa ollut jälkivuoto sitten yhtäkkiä alkoi lisääntyä ja hyytymiä tuli koko ajan enemmän. Vuoto ei ollut jatkuvaa, vaan välillä sitä ei tullut ollenkaan, ja välillä sitten taas sitä holahti kunnolla. Soittelin sitten synnärille silleen ”no kai tästä täytyy kysyä, kun ohjeissa oli, että jos vuoto lisääntyy niin kuuluu olla yhteydessä”, mutta ajattelin, että ei tässä nyt mitään. Synnäriltä ohjattiin neuvolaan, johon soitin seuraavaksi ja sain seuraavalle päivälle ajan. No seuraavana aamuna mulle oli sitten neuvolasta soiteltu ja mietin, että onkohan siihen nyt tullut joku ongelma. Kun he soittivat uudestaan ja ehdin vastaamaan, sieltä ilmoitettiin, että mun pitäisi sittenkin olla uudestaan TYKS:iin yhteydessä, kun lääkärin mielestä mut pitää ultrata ja he ei sitä pysty tekemään.

Tuntui tosi turhalta, koska ajattelin koko ajan, että ei tässä oikeasti ole mitään ongelmaa, mutta sain sitten iltapäivällä vihdoin aikaiseksi soittaa uudestaan TYKS:iin ja sieltä pyydettiin sitten synnärille näytille. Siellä minä istuin sitten muutaman tunnin vauvan kanssa odottamassa ja halusin jo lähteä kesken kotiin, kun vihdoin pääsin lääkärille. Turhautti hirveästi, että turhaan piti istua siellä, kun kuitenkin kaikki on hyvin. Mutta eipäs ollutkaan! Siellä olikin selkeästi kohtutulehdus ja istukkaa jäänyt kohtuun. Koska oloni oli kuitenkin näin hyvä, sain lähteä kotiin ja tulla sitten aamulla kaavintaan.

Kohtutulehdus ja kaavinta TYKS:issä

Eilen aamulla me sitten menimme Topiaksen ja vauvan kanssa osastolle odottelemaan omaa vuoroa. Minulle laitettiin anestesialääkärin toimesta kanyyli, joka onnistui vasta kolmannella yrityksellä, kun minulla on niin huonot suonet varsinkin paaston jälkeen. Osastolla sitten tiputettiin pari eri antibioottia, sokeria ja nesteitä. ja yhden jälkeen pääsin leikkaussaliin. Jännitin aikalailla ja olihan se tilanne tosi epämukava. Alapää paljaana makasin siinä keskellä kylmää salia jalat telineissä. Onneksi kaikki hoitohenkilökunta oli tosi ihanaa ja helpotti sitä tilannetta ja pelkoa. Nukutus tuntui hassulta, kun se aine laittoi olkapään pistämään ja hengityksen sattumaan, mutta pian minua jo heräteltiinkin operaation jäljiltä. Herätessä minulla ei ollut mitään kipuja, joten hyvin oli osattu siellä myös lääkitä. Sitten minut vain rullattiin osastolle Topiaksen ja vauvan luo, ja taisin tunnin vielä nukkua ja kerätä voimia. Herättyäni sain sitten syötävää ja juotavaa, ja aloin heti pumpata, kun edellisestä pumppauksesta ehti vierähtää turhan pitkään.

Toipuminen kaavinnasta on sujunut hyvin – kohtutulehdus vielä jatkuu

Syötyäni piti käydä valvotusti vessassa, ja kun siinä meni kaikki hyvin, sainkin jo luvan lähteä kotiin. Kipuja ei tässäkään vaiheessa ollut, vatsa oli vain turvonnut ja vuosin verta. Inhottaa ajatella sitä kaavintaa, mutta onneksi se tehtiin anestesiassa ja olen onnellisen tietämätön sen sujumisesta. Operaation jälkeen kuulin, että etuseinämässä oli istukkakudosta, mutta synnytyksessä istukka oli kuitenkin ehjä, joten ehkäpä siellä oli jokin lisäistukka, joka sinne sitten jäi häiritsemään. Kaikki kuitenkin saatiin pois ja nyt syön vielä kahta antibioottia ja toivottavasti kohtutulehdus näillä helpottaa. Minähän sain myös viime synnytyksen jälkeen kohtutulehduksen, mutta silloin ei kohdussa ollut mitään ylimääräistä, ja tulehdus helpotti nopeasti taas kahdella antibiootilla. Aikamoisia hyytymiä multa on tässä tullut, joten ihan mukava määrä siellä on ollut ylimääräistä kudosta, kun jäi vielä kaavittavaakin.

Tänään on ollut vähän vielä kohdun seutu kipeä, kun olen ehkä ponnistellut vähän liikaa, mutta vuoto on muuten ainoa vaiva. Edelleen on sellainen kipeä olo, mutta se lähtee varmasti antibioottien myötä pian helpottamaan, ja särkylääkkeillä pärjään hyvin. Kaavinnasta jäi hyvä fiilis, vaikka etukäteen pelotti. Eiköhän tämä arki tästä nyt lähde helpottamaan! Mutta ei ihme, että on ollut veto poissa. Pian varmasti jaksan touhuta ihan uudella tavalla! Ja kun saadaan tämä arki tasaantumaan, on taas aikaa enemmän päivitellä tänne kuulumisia, ja vihdoin kirjoittaa se synnytystarina.

Hauska pikkufakta, leikkaussalissa oli anestesialääkärinä sama lääkäri, joka antoi minulle synnytyksessä epiduraalin! Pääsin siis uudestaan kiittelemään siitä ihanasta helpotuksesta.

Lue lisää

Latenssivaihe on alkanut

Hän on täällä

 

One Response

  1. Kuulostaa että on ollut paljon tekemistä, onneksi sait nyt hyvää hoitoa ja varmasti alkaa arkikin sujumaan paremmin 😊 Tervehtymistä sinulle ja voimia pikkuiselle kasvuun 😊 Toivottavasti koko perhe voitte kerätä nyt kesälomalla voimia, ja ottaa loman levon ja yhdessäolon kannalta ❤️😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

code

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto

Vuoden hääblogi 2018 Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018 Love Me Do

Paras perheblogi 2015 The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015 Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014 Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014 Indiedays Blog Awards