NIIN ONNELLINEN – MUTTA AIVAN KYPSÄ RASKAUTEEN

Olen oikeasti ihan joka päivä äärettömän onnellinen ja kiitollinen kaikesta, mitä minulla on, tämä raskaus mukaan lukien. Rakastan tuntea vauvan liikkeet, rakastan pyöreää mahaani ja rakastan tätä tunnetta, kun tiedän kasvattavani sisälläni uutta elämää. Mutta samalla olen vain niin uskomattoman kypsä raskauteen! En jaksaisi enää yhtään.

Kärsin koko ajan ihan kamalista liitoskivuista ja se on päällimmäinen syy tähän henkiseen pahoinvointiin. Kaikki sattuu ja kivut pahenevat päivä päivältä. Liitoskipujen kaverina välilevynpullistuma vaivaa koko ajan ja liikkuminen on vain niin vaikeaa. Aiemmin olen päässyt kuitenkin vielä sängystä ylös, mutta nyt yöt alkavat olla taistelua ja jalat meinaavat pettää alta. Vessareissut vaikeutuvat koko ajan ja pelottaa, että joku yö en oikeasti pääse sinne vessaan. En osannut kuvitellakaan silloin naiivina 18-20 -vuotiaana odottajana, että liitoskivut voivat olla jotain tällaista. Nuorena kun en niistä kärsinyt. En sitten tiedä onko se ikä vai mikä, mutta nämä kaksi viimeistä raskautta ovat olleet kipujen kannalta todella vaikeita.

Tässä on enää toivottavasti alle neljä viikkoa jäljellä, mutta harkitsen oikeasti tälle loppuajalle kuitenkin kyseleväni rollaattoria lainaan. En tiedä onko se mahdollista, kun kyseessä on ”vain” liitoskivut, mutta rollaattori oikeasti helpottaisi liikkumista. Sitten mukaan vielä sellainen keppi, jolla poimitaan roskia, jotta voin noukkia kotona tavaroita lattialta. Kuljen jo ympäriinsä sukissa ja Birkenstockeissa, koska en saa muita kenkiä itse jalkaan, mutta kaikki muukin tekeminen alkaa tuntua mahdottomalta. Topias joutuu usein iltaisin riisumaan minulta housut ja sukat, ja lapsetkin ovat joutuneet samaan hommaan, kun Topias ei ole ollut saatavilla. Yhtenä iltana en päässyt sohvalta ylös ja Topias oli jo nukahtanut, joten itkien sitten yritin puoli tuntia kammeta itseäni sieltä ylös, kunnes vihdoin onnistuin.

Nyt ollaan siinä pisteessä, kun yöllä kyljen kääntäminenkin aiheuttaa vain itkua kivun takia, enkä pysty enää edes lyhyitä matkoja taaperoa kantamaan. Olo on todella rajoittunut, kun on niin vähiä asioita, joihin kykenen. Ja tämä siivousoperaatio vain pitenee ja pitenee, kun toimintakykyni heikkenee. Haluaisin vain laittaa kotia kuntoon ja valmistautua vauvan tuloon, mutta minulla kestää niin kauan pienimmässäkin tehtävässä ja sen jälkeen pitää levätä niin huolella, että on tosi vaikea saada mitään aikaiseksi.

Liitoskipujen ja välilevyongelmien lisäksi minulla on edelleen nämä kamalat turvotukset, jotka myös vaikeuttavat kaikkea tekemistä, pää särkee päivittäin, supistuksia tulee koko ajan enemmän ja pahoinvointi vaivaa. Silti olen oikeasti onnellinen ja kiitollinen. Olen vain niin valmis synnyttämään heti, kun vauva on täysiaikainen. Kroppani ei vain jaksa enää.

Olen yrittänyt pysyä parhaani mukaan aktiivisena, koska jos jään vain makaamaan ja surkuttelemaan itseäni, pää hajoaa ihan totaalisesti. Mutta kaikki liikkuminen sitten taas pahentaa kipuja. En myöskään voi jäädä vain täysin lepäämään, koska taapero on hoidettava, ja tullaan molemmat hulluiksi, jos en keksi hänelle tarpeeksi tekemistä ja viihdykettä. Tällä hetkellä yritän nauttia näistä vauvan liikkeistä ja masusta ja raskauden hyvistä puolista, mutta kipujen takia se on välillä vaikeaa. Tiedän, että tulen taas kaipaamaan raskautta ja olo on todella haikea, kun en tule tätä enää kokemaan. Mutta samalla olen innoissani raskauden päättymisestä ja siitä, että enää ei tarvitse käydä tätä tuskaa läpi. Nyt kaduttaa, että hankkiuduttiin vuosia sitten eroon meidän kylpyammeesta, sillä vesi on paras apu liitoskipuihin. Ja kun nyt ei ole edes uimaan päässyt. Viikonloppuna onneksi pääsin paljuilemaan (siksi bikinikuva) ja jo se pieni tauko liitoskivuista teki henkisesti niin hyvää. Joten ehkä paras ratkaisu tähän on vain yrittää loppuviikoille keksiä kaikkia ihania henkisiä taukoja, jotka piristävät ja auttavat jaksamaan!

Koska sitä tämä elämä nyt on, jaksamista. Yritän vaan jaksaa vielä muutaman viikon.

Kylläpä teki hyvää avautua! Joskus ihan vaan valittaminen helpottaa oloa, ainakin omalla kohdallani.

 

Ps. Saatan kuristaa seuraavan ihmisen, joka kysyy ”ootko varma et siellä on vaan yksi”.

Pps. Topias kokee saman kohtalon seuraavasta ankkaimitaatiosta.

5 Responses

  1. Voimia! Terveys keskuksen apuväline lainaamosta voi saada lainaan noita juttuja… Ainakin meillä ilmaiseksi…

  2. En tiedä oletko jo kokeillut, mutta liitoskipuihin on mahdollista saada apua käymällä äitiysfyssarilla, jäsenkorjaajalla tms. ? Jos joku on mennyt pois paikoiltaan, niin käsittely voin tuoda ainakin hetkellistä vapautumista kivuista:) tsemppiä joka tapauksessa!

    Nimimerkillä, luulin viime raskaudessa, että selkäkipu ja liitoskivut ”johtuu hormonimuutoksista” kuten neuvola ja lääkäri sanoivat, ja ajattelin, että nämä kuuluu vain kärsiä. Satuin sitten avaamaan suuni muualla tästä ja löysin helpotuksen jäsenkorjaajalla plus akupunktiossa.

  3. Ompa kaunis maha siellä! 💜

    Täällä painitaan samojen tuskien kanssa rv 37+3 ja olen jo niin kypsä 😅
    Hyvä, etten räjähdä kommenteille: vauva tulee aikanaan, ei kukaan ole sinne jäänyt – nauti vielä nyt kun voit, ompas mahasi valtava! Ja mitä vielä, mitäköhän se tässä vaiheessa kuuluisi olla 😅😴
    Mulla eka raskaus, mutta aivan kuollut oon, vauva on kyllä valtavan ihana, mutta nämä vaivat – turvotus, selkäkivut, pahoinvointi, anemia (kyllä edelleen🤕), päänsäryt, verenpaineiden seurannat ja mielialat. Raskaus on ollut valtavan raskas, mutta yhtenä kappaleena vielä 😄

    Ei ole kyllä naisia helpolla päästetty 🤰
    Tsemppiä valtavasti loppurutistukseen! 🤗💪

    Ehkä itsekin pääsen vielä synnyttämään, vaikka nyt tuntuu ikuisuudelta, vauvakin niin päättäväinen kaveri, ettei ole vielä edes tohtinut laskeutua lähtökuoppiin vaan riehuu valtoimenaan, sentään oikein päin 😉

    1. Tsemppiä loppukiriin! Itseäni auttoi fyssarilta lainattu tukivyö liitoskipuihin. Kivut olivat aivan hirveitä ja vyö vähensi niitä. Pääsin jopa liikkeelle taapertamaan. Synnytyksen jälkeen kesti kyllä että kivut ja rutina loppuivat. Mikään kaupan tukivyö ei lopuksi auttanut riittävästi.

  4. I feel you. Mulla alko liitoskivut jo joskus rv. 18 ja paheni vaan loppuraskautta kohden yhtä pahaksi kuin sullakin tuntuu olevan. Synnytin vihdoin 38+5 suunnitellulla sektiolla. Nyt vauva 3kk ja edelleen nuo liitoskipumaiset kivut vaivaa ajoittain. Saa nähdä milloin loppuu kokonaan. Mutta on tuo pikkuinen poika paras palkinto ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

code

Emilia Huttunen

Emilia Huttunen

29 -vuotias ammattibloggaaja ja pian neljän lapsen äiti Turusta. MUTSIS ON -blogi on syntynyt jo vuonna 2011.

Vuoden hääblogi 2018 Love Me Do

Vuoden uusi hääblogi 2018 Love Me Do

Paras perheblogi 2015 The Blog Awards Finland

Edelläkävijä 2015 Indiedays Blog Awards

Viihdyttävin 2014 Indiedays Blog Awards

2. sija Inspiroivin perheblogi 2014 Indiedays Blog Awards

mutsisonblogi@gmail.com

Instagram
Arkisto